5.Juttu - Luenta - Lorun Loppu

LORUN LOPPU – kiitos ajatuksesta Katri Sisko!

Soile katseli käsiään. Sormet olivat multaiset, kynnenaluset mustat. Huokaisten Soile jatkoi ruukunsirpaleiden nostelemista rikkasihveliin. Mikä voi riivata kaikkia maailman kissoja* niin, että niiden täytyy pudotella kaikki mahdollinen pöydillä oleva lattialle?

Olohuoneesta kuului kolahdus ja Soile hätkähti. Taasko jotain putosi? Hän oli omasta mielestään jo kerännyt kaiken särkyvän kaappiin, tämä nyt lattialla lojuva kukkaruukku oli ollut viimeinen esillä ollut tavara. Siinä oleva pelakuu oli niin suuri, että Soile oli arvellut ruukun olevan liian painava kahden kissanpennun pudottaa.

Soile oli ollut väärässä. Hän oli kuullut räsähdyksen vessaan saakka, oli juossut hammasharja suussa keittiöön katsomaan mitä oli tapahtunut. Mauno ja Mauri olivat istuneet vierekkäin ikkunalaudalla, olivat tuijottaneet häntä rävähtämättömillä keltaisilla silmillään.

Ja tässä sitä nyt kyykittiin keittiön lattialla keräämässä saviruukun sirpaleita, edes aamukahvia ei Soile ollut vielä saanut. Soile nousi ja lakaisi lattialle levinneen mullan sirpaleiden seuraksi rikkasihveliin, tyhjensi sitten sihvelin roskakoriin. Häntä väsytti, ja aamu oli vasta alkanut.

*****

Vain muutama kuukausi sitten kaikki oli ollut hyvin. Elämä oli ollut tasaista ja rauhallista, asiat olivat olleet omilla paikoillaan ja arki rullasi turvallisesti eteenpäin. Ja sitten ne kortit olivat nousseet pakasta häntä kiusaamaan.

Soile huokaasi, hörppäsi mukista kahvia ja katsoi ulos hämärään. Luminen maisema alkoi hitaasti hahmottua sinisen hämärän seasta, maailma heräsi jälleen eloon. Talvi, Soilen lempivuodenaika. Nyt oli juuri se aika vuodesta, kun saattoi tunnelmoida kynttilän valossa viltin alla.

Olohuoneesta kuului jälleen kolahdus.
”Maukat! Mitä te puuhaatte?!”
Hiljaisuus. Soile ei ollut ennen tiennytkään kuinka pahaenteinen hiljaisuus voi olla. Ainakin sellainen hiljaisuus jonka aiheutti kaksi keskenkasvuista pahateossa olevaa kissaa.

Pitäisi nousta ja mennä katsomaan mitä kissapojat puuhaavat, mutta Soile ei jaksanut. Olkoon, hän siivoaisi sitten. Varauskalenterin mukaan hänellä kyllä oli aikaa, ketään ei ollut tänään tulossa luentaan. Hämmästyttävää kuinka monella hänen asiakkaistaan tuntui olevan kissa-allergia.

Soile siirsi katseensa lumisesta pihanäkymästä vieressään pöydällä odottavaan pakkaan. Tuonelan Tyttö ja Suuri Tammi... Oliko hän tulkinnut kortteja väärin? Oliko hän koskaan osannut tulkita niitä oikein, kenellekään?

Kortit olivat kertoneet muutoksesta, olivat kehottaneet luottamaan itseensä. Elämä oli tuntunut tyhjältä, turhalta, pysähtyneeltä... Ja sitten hän oli sen keksinyt. Kissa! Hänen elämästään puuttui sylissä herttaisesti kehräävä kissa!

Oli ollut jännittävää surffata netin kissasivustoilla ja miettiä mikä kissarotu hänelle sopisi. Melkein heti hänen huomionsa oli kiinnittynyt norjalaisiin metsäkissoihin. Niiden paksu turkki ja tupsukorvat saivat ne näyttämään aivan pieniltä ilveksiltä.

Soile oli lukenut kaiken mitä oli netistä löytänyt ja oli lopulta ottanut yhteyttä kasvattajaan. Ja tuossa tuokiossa kotiin oli tullut kaksi pikkuista kissanpentua, veljekset Mauno ja Mauri. Team Maukka. Maukat. Kissat jotka osasivat sanoa oman nimensä.

Alku oli tietenkin ollut opettelua yrityksen ja erehdyksen kautta. Soile oli lukenut kaikki mahdolliset kissanhoito-oppaat ja todella keskittynyt huolehtimaan lapsosistaan hyvin. Mutta Maukkojen villit leikit olivat silti tulleet hänelle yllätyksenä.

Ihan ensimmäiseksi Soile oli korjannut kaapinovien taakse turvaan kaikki rakkaat koriste-esineensä. Se oli kirpaissut, mutta pahimmalta oli tuntunut luopua kaikista niistä tuoksukynttilälyhdyistä joita hän oli vuosien ajan kerännyt. Mutta ei auttanut, avotuli ja kissat eivät olleet hyvä yhdistelmä.

Oliko hän sittenkin tehnyt virheen, kun oli ottanut Maukat kotiin? Vai oliko hän vain valinnut väärän kissarodun?

*****

Soile vilkaisi uudelleen pöydällä jouten makaavaa korttipakkaa. Kortit olivat rispautuneet, niiden reunat repsottivat ja niistä puuttui paloja. Maukat olivat osoittaneet valitettavaa mielenkiintoa niitä kohtaan ja päättäneet leikkiä konduktööriä. Korteissa oli nyt pieniä torahampaan tekemiä reikiä.

Asiakkaiden katoaminen oli kyllä huolestuttavaa. Toisaalta, eipä hän olisi voinut tuota pakkaa kenellekään esitelläkään. Kissan syömät kortit eivät olleet omiaan herättämään luottamusta. Jotain pitäisi keksiä jotta elämä palautuisi jälleen uomiinsa.

Soile tunsi poskellaan pehmoisen hipaisun. Mauri oli hiipannut keittiöön ja hypännyt pehmeästi penkille hänen viereensä. Mauno istui pöydän toisessa päässä, häntä sievästi tassujen ympäri kiedottuna. Soilen kasvoille nousi lämmin hymy. Maukat. Hänen pienet ilveksensä.

Mauri nousi Soilen reittä vasten seisomaan ja puski pehmoisella päällään Soilen poskea. Mauno alkoi nuolla tassuaan, molemmat pojat kehräsivät. Soilen silmiin nousi kyyneleitä. Kuinka hän oli voinut epäillä itseään? Tietenkin Maukat kuuluivat tänne, kotiin! Miten tyhjää elämä olisikaan ilman niitä?

*****

Soile istui korituolissa, viltin alla, jalat rahilla ja katseli lumista maailmaa. Sininen hetki, päivän paras hetki. Vihreä tee odotti hänen vieressään pikkupöydällä, turvallisesti kannellisessa termosmukissa.

Tuoksukynttilät paloivat ikkunalla roikkuvissa kynttilälyhdyissä joihin Maukat eivät päässeet käsiksi. Soilen sylissä kehräsi kasa kissoja, kerällä molemmat ja toisiinsa kietoutuneina. Onnellinen hetki.

Soile oli viettänyt päivän läppärin ääressä uurastaen. Hän oli rakentanut itselleen blogin jonka kautta voisi lukea ihmisille kortteja ja kertoa tarinoita villeistä pienistä ilveksistään. Netissä kenenkään allergiat eivät haittaisi eikä kukaan näkisi jyrsittyjä kortteja. Ja uusi pakka oli jo tilattu, se saapuisi pian.

Soile kasvoilla karehti lämmin hymy. Elämä* oli ihanaa.

SEN PITUINEN SE.

Jututtaja rakastaa kirjoja! Jutuissa esiintyvät tähdellä* merkityt mainoslinkit johtavat kirjoihin jotka toimivat kuin sivuhuomautuksena Jutun juoneen. Voit kurkistaa kirjoja rauhallisin mielin, linkit eivät koskaan ole maksullisia.

*****

Jutussa on käytetty Susanna Salon uutta upeaa Ukon Pakkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti