LORUN LOPPU – kiitos
ajatuksesta Katri Sisko!
Soile katseli käsiään.
Sormet olivat multaiset, kynnenaluset mustat. Huokaisten Soile jatkoi
ruukunsirpaleiden nostelemista rikkasihveliin. Mikä voi riivata
kaikkia maailman kissoja*
niin, että niiden täytyy pudotella kaikki mahdollinen pöydillä
oleva lattialle?
Olohuoneesta kuului
kolahdus ja Soile hätkähti. Taasko jotain putosi? Hän oli omasta
mielestään jo kerännyt kaiken särkyvän kaappiin, tämä nyt
lattialla lojuva kukkaruukku oli ollut viimeinen esillä ollut
tavara. Siinä oleva pelakuu oli niin suuri, että Soile oli arvellut
ruukun olevan liian painava kahden kissanpennun pudottaa.
Soile oli ollut väärässä.
Hän oli kuullut räsähdyksen vessaan saakka, oli juossut
hammasharja suussa keittiöön katsomaan mitä oli tapahtunut. Mauno
ja Mauri olivat istuneet vierekkäin ikkunalaudalla, olivat
tuijottaneet häntä rävähtämättömillä keltaisilla silmillään.
Ja tässä sitä nyt
kyykittiin keittiön lattialla keräämässä saviruukun sirpaleita,
edes aamukahvia ei Soile ollut vielä saanut. Soile nousi ja lakaisi
lattialle levinneen mullan sirpaleiden seuraksi rikkasihveliin,
tyhjensi sitten sihvelin roskakoriin. Häntä väsytti, ja aamu oli
vasta alkanut.
*****
Vain muutama kuukausi
sitten kaikki oli ollut hyvin. Elämä oli ollut tasaista ja
rauhallista, asiat olivat olleet omilla paikoillaan ja arki rullasi
turvallisesti eteenpäin. Ja sitten ne kortit olivat nousseet pakasta
häntä kiusaamaan.
Soile huokaasi, hörppäsi
mukista kahvia ja katsoi ulos hämärään.
Luminen maisema alkoi hitaasti hahmottua sinisen hämärän seasta,
maailma heräsi jälleen eloon. Talvi, Soilen lempivuodenaika. Nyt oli
juuri se aika vuodesta, kun saattoi tunnelmoida kynttilän valossa
viltin alla.
Olohuoneesta kuului
jälleen kolahdus.
”Maukat! Mitä te
puuhaatte?!”
Hiljaisuus. Soile ei
ollut ennen tiennytkään kuinka pahaenteinen hiljaisuus voi olla.
Ainakin sellainen hiljaisuus jonka aiheutti kaksi keskenkasvuista
pahateossa olevaa kissaa.
Pitäisi nousta ja mennä
katsomaan mitä kissapojat puuhaavat, mutta Soile ei jaksanut.
Olkoon, hän siivoaisi sitten. Varauskalenterin mukaan hänellä
kyllä oli aikaa, ketään ei ollut tänään tulossa luentaan.
Hämmästyttävää kuinka monella hänen asiakkaistaan tuntui olevan
kissa-allergia.
Soile siirsi katseensa
lumisesta pihanäkymästä vieressään pöydällä odottavaan
pakkaan. Tuonelan Tyttö ja Suuri Tammi... Oliko hän tulkinnut
kortteja väärin? Oliko hän koskaan osannut tulkita niitä oikein,
kenellekään?
Kortit olivat kertoneet
muutoksesta, olivat kehottaneet luottamaan itseensä. Elämä oli
tuntunut tyhjältä, turhalta, pysähtyneeltä... Ja sitten hän oli
sen keksinyt. Kissa! Hänen elämästään puuttui sylissä
herttaisesti kehräävä kissa!
Oli ollut jännittävää
surffata netin kissasivustoilla ja miettiä mikä kissarotu hänelle
sopisi. Melkein heti hänen huomionsa oli kiinnittynyt norjalaisiin
metsäkissoihin. Niiden paksu turkki ja tupsukorvat saivat ne
näyttämään aivan pieniltä ilveksiltä.
Soile oli lukenut kaiken
mitä oli netistä löytänyt ja oli lopulta ottanut yhteyttä
kasvattajaan. Ja tuossa tuokiossa kotiin oli tullut kaksi pikkuista
kissanpentua, veljekset Mauno ja Mauri. Team Maukka. Maukat. Kissat
jotka osasivat sanoa oman nimensä.
Alku oli tietenkin ollut
opettelua yrityksen ja erehdyksen kautta. Soile oli lukenut kaikki
mahdolliset kissanhoito-oppaat ja todella keskittynyt huolehtimaan
lapsosistaan hyvin. Mutta Maukkojen villit leikit olivat silti
tulleet hänelle yllätyksenä.
Ihan ensimmäiseksi Soile
oli korjannut kaapinovien taakse turvaan kaikki rakkaat
koriste-esineensä. Se oli kirpaissut, mutta pahimmalta oli tuntunut
luopua kaikista niistä tuoksukynttilälyhdyistä joita hän oli
vuosien ajan kerännyt. Mutta ei auttanut, avotuli ja kissat eivät
olleet hyvä yhdistelmä.
Oliko hän sittenkin
tehnyt virheen, kun oli ottanut Maukat kotiin? Vai oliko hän vain
valinnut väärän kissarodun?
*****
Soile vilkaisi uudelleen
pöydällä jouten makaavaa korttipakkaa. Kortit olivat rispautuneet,
niiden reunat repsottivat ja niistä puuttui paloja. Maukat olivat
osoittaneet valitettavaa mielenkiintoa niitä kohtaan ja päättäneet
leikkiä konduktööriä. Korteissa oli nyt pieniä torahampaan
tekemiä reikiä.
Asiakkaiden katoaminen oli
kyllä huolestuttavaa. Toisaalta, eipä hän olisi voinut tuota
pakkaa kenellekään esitelläkään. Kissan syömät kortit eivät
olleet omiaan herättämään luottamusta. Jotain pitäisi keksiä
jotta elämä palautuisi jälleen uomiinsa.
Soile tunsi poskellaan
pehmoisen hipaisun. Mauri oli hiipannut keittiöön ja hypännyt
pehmeästi penkille hänen viereensä. Mauno istui pöydän toisessa
päässä, häntä sievästi tassujen ympäri kiedottuna. Soilen
kasvoille nousi lämmin hymy. Maukat. Hänen pienet ilveksensä.
Mauri nousi Soilen reittä
vasten seisomaan ja puski pehmoisella päällään Soilen poskea.
Mauno alkoi nuolla tassuaan, molemmat pojat kehräsivät. Soilen
silmiin nousi kyyneleitä. Kuinka hän oli voinut epäillä itseään?
Tietenkin Maukat kuuluivat tänne, kotiin! Miten tyhjää elämä
olisikaan ilman niitä?
*****
Soile istui korituolissa,
viltin alla, jalat rahilla ja katseli lumista maailmaa.
Sininen hetki, päivän paras hetki. Vihreä tee odotti hänen
vieressään pikkupöydällä, turvallisesti kannellisessa
termosmukissa.
Tuoksukynttilät paloivat
ikkunalla roikkuvissa kynttilälyhdyissä joihin Maukat eivät
päässeet käsiksi. Soilen sylissä kehräsi kasa kissoja, kerällä
molemmat ja toisiinsa kietoutuneina. Onnellinen hetki.
Soile oli viettänyt
päivän läppärin ääressä uurastaen. Hän oli rakentanut
itselleen blogin jonka kautta voisi lukea ihmisille kortteja ja
kertoa tarinoita villeistä pienistä ilveksistään. Netissä
kenenkään allergiat eivät haittaisi eikä kukaan näkisi
jyrsittyjä kortteja. Ja uusi pakka oli jo tilattu, se saapuisi pian.
Soile kasvoilla karehti
lämmin hymy. Elämä*
oli ihanaa.
SEN PITUINEN SE.
Jututtaja rakastaa kirjoja! Jutuissa esiintyvät tähdellä* merkityt mainoslinkit johtavat kirjoihin jotka toimivat kuin sivuhuomautuksena Jutun juoneen. Voit kurkistaa kirjoja rauhallisin mielin, linkit eivät koskaan ole maksullisia.
*****
Jutussa on käytetty Susanna Salon uutta upeaa Ukon Pakkaa.
Jututtaja rakastaa kirjoja! Jutuissa esiintyvät tähdellä* merkityt mainoslinkit johtavat kirjoihin jotka toimivat kuin sivuhuomautuksena Jutun juoneen. Voit kurkistaa kirjoja rauhallisin mielin, linkit eivät koskaan ole maksullisia.
*****
Jutussa on käytetty Susanna Salon uutta upeaa Ukon Pakkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti