Soile katseli käsiään.
Kortit pyörivät niiden välissä hitaasti ja sulavasti,
solahtelivat toistensa lomiin niin vaivattomasti. Korttien
koskettaminen oli rauhoittavaa, tuttua, suorastaan nautinnollista.
Soile oli aina rakastanut kortteja, heti ensimmäisestä pakastaan
lähtien.
Intohimoisesta
suhtautumisestaan huolimatta Soile ei koskaan tehnyt pöytää
itselleen. Ei koskaan! Se olisi paras mahdollinen tapa saada päänsä
sekaisin ja tappaa kaikki omintakeinen aloitteellisuus joka hänessä
asusti.
Hän oli nähnyt sen niin
monta kertaa. Jotkut hänen asiakkaistaan olivat käyneet hänen
luonaan jo vuosia. Useimmat tulivat kerran kuussa, laskivat hieman
nolostuneina leikkiä siitä että luennasta oli tullut heille hauska
tapa. Ihan vain mielen piristykseksi kävivät...
Jotkut taas olivat jääneet
koukkuun ihan kunnolla. Kävivät kerran viikossa, aina samana
päivänä samaan kellonaikaan. Aina sama nälkäinen katse
silmissään, kuin ihmettä odottaen. Ja aina se ihme jäi tulematta,
jäi seuraavaan kertaan.
Hurjimpia Soilen oli
pitänyt kieltää tulemasta. He olivat luovuttaneet elämänsä
hallinnan kokonaan korteille, eivät pystyneet tekemään enää
yksinkertaisimpiakaan päätöksiä korteilta ohjeita kysymättä.
Soile tunnisti kyllä
tällaiset ihmiset ja ohjasi heidät lempeästi ovelle. Meillä
kullakin on vastuu omasta elämästämme. Meidän täytyy itse tehdä
valintamme. Sitä ei voinut kukaan meistä paeta.
Soilen kädet pysähtyivät,
pakka oli valmis. Häntä pelotti... Oliko tämä virhe? Jäisikö
hänkin koukkuun, heti ekasta kerrasta? Kahden edellisen päivän
luennat eivät olleet tuntuneet tavallisilta, niissä oli ollut
jotain henkilökohtaista. Kortit olivat puhuneet Soilelle, eivät
hänen asiakkailleen. Tämä asia oli selvitettävä.
Soile henkäisi syvään
ja alkoi asetella kortteja silkkiliinalle. Kymmenen korttia,
vasemmalle kuuden kortin salmiakkikuvio ja oikealle neljä korttia
pystyriviin. Soilen sydän alkoi pamppailla.
Siinä ne olivat, Tuonelan
Tyttö ja Vanha Tammi, samoilla paikoilla kuin aiemminkin. Muitakin
tuttuja kortteja näkyi, viisi pöydällä olevaa korttia olivat
nousseet edellisinä päivinä.
Soile pakotti tärisevät
kätensä rentoutumaan, keskittyi ja aloitti.
*****
[Lähtökohta: Tuonelan
Tyttö] Kuolema, ympäristön muutos, uusi alku... Mikä minun
ympäristössäni on muuttunut? Onko mikään..? Kaikkihan on nyt
niin hyvin. Asiakkaita kulkee tasaisena virtana, mieli on rauhallinen
ja tyyni, kaikki on ennalta arvattavissa. Rauhallista. Tylsää.
[Esteet: Kalanluinen
kannel] Harmonia ja sopusointu, täydellinen onni ja tyytyväisyys,
yllättävä käänne... Miten tämä voi olla este? Juuri tämähän
on hyvä, juuri tätä minä olen aina halunnut! Mutta... onko tässä
kaikki mitä elämästä on odotettavissa? Eikö mikään enää
muutu, eikö mikään enää tunnu tämän kummemmalta? Miksi tämä
kaikki tuntuu yhtäkkiä niin tylsältä ja pysähtyneeltä?
[Kokemukset: Antero
Vipunen] Totuuden ja sisäisen valon etsiminen hiljentymällä ja
rauhoittumalla... Niin, tämän minä olen kyllä tehnyt aiemminkin.
Ei siitä nyt niin kovin monta vuotta ole kun se työpaikka meni ja
jäin tyhjän päälle. Mietiskelin aikani ja sitten tämä
kortti-idea ilmestyi jostakin, kuin ulkoa annettuna. Kaikki muuttui
silloin ja sillä tiellä ollaan edelleen. Pitääkö tässä nyt
taas yrittää keksiä jotain uutta?
[Lähimenneisyys: Löylyn
henki] Tämä onkin uusi kortti, tätä ei ollut eilisessä tai
toissapäivän pöydässä. Parantaminen, rentoutuminen,
rauhoittuminen, puhdistautuminen... Aivan, sitä se muutos
viimeksikin vaati. Ja ai että se tuntui hyvältä! Poltella
tuoksukynttilöitä, juoda höyryävän kuumaa teetä ja katsella
talvista tähtitaivasta. Ihanaa! Vain sylissä kehräävä kissa
puutui. Noh, ei nyt sentään, eläimen omistaminen ei nyt vaan
yhtään kiinnostanut. Sitäpaitsi miten elävän olennon edes voisi
omistaa?
[Mahdollisuudet: Tulen
synty] Uusi alku, piilevien voimavarojen löytäminen, uusien
asioiden omaksuminen... Niin, uudet asiat ovat aina mahdollisuus.
Puuttuuko minun elämästäni jotain? Mitä uutta tähän voisi
lisätä, nyt kun olisi siihen mahdollisuus?
[Lähitulevaisuus: Ukko]
Taas uusi kortti. Ongelmien ratkeaminen ja pahasta pääseminen,
haasteeseen tarttuminen ja itseensä luottaminen... Ja tämä on siis
lähitulevaisuudessa, aivan kohta. Loistavaa, nyt tämä alkaa tuntua
todella mielenkiintoiselta! Ehkä minä olisinkin valmis johonkin
uuteen?
[Sinä: Virvatuli*]
Ja kolmaskin uusi kortti. Saavuttamattoman unelman tavoitteleminen,
kyllästyminen, itsepetos... Niin, minua on kieltämättä alkanut
kyllästyttää tämä tasaisena junnaava autuas arki. Oliko tämä
kuitenkaan se mitä minä silloin aiemmin aloin tavoitella? Silloin
korttien lukeminen tuntui niin jännittävältä ja erilaiselta,
tuntui että pystyi todella auttamaan ihmisiä. Mutta nyt, nyt se ei
enää tunnu riittävän. Mitä minä nyt haluan?
[Ympäristö: Sokean opas]
Jälleen uusi kortti, ja tällä kertaa todella sopiva! Sisäinen
opas, luova ajattelu, vähittäinen eteneminen... Se on kyllä totta
etteivät sukulaiset tai edes ystävät ole voineet ymmärtää tätä
minun tapaani elää. Parempi onkin luottaa omaan intuitioon, eivät
muut kuitenkaan ymmärtäisi. Kun nyt vaan keksisi mitä minulta
puuttuu...
[Toiveet ja pelot:
Tulikettu] Ah, tämäkään ei ole noussut aiemmin. Valppaus,
viekkaus, oikea ajoitus... Nyt täytyy olla tarkkana, ajoitus on
kaiken aa ja oo. Muutos on tulossa, mutta jos en keksi ratkaisua
ongelmaan tarpeeksi ajoissa, meneekö minulta hyvä tilaisuus sivu
suun?
[Lopputulos: Suuri Tammi]
Ja sitten tämä Tammi, pakan voimakkain kortti. Mahdollisuus suureen
sisäiseen muutokseen ja kasvuun. Ja sen jälkeen alkaa uusi elämä,
uusi matka.
*****
Soile nojasi otsaansa
käsiinsä. Sydämen jyskytys oli rauhoittunut ja kädet lakanneet
tärisemästä, jäljellä oli enää turta tyyneys. Jotain oli
tapahtumassa, jotain täytyi tapahtua... Mutta mitä? Mistä tämä
muutoksen tarve oli yhtäkkiä pongahtanut hänen elämäänsä?
Miksi asioiden piti muuttua?!
Soile kohotti päätään
ja tuijotti edessään silkkiliinalla makaavia kortteja. Jokin häiritsi hänen mieltään, jokin kolkutteli alitajunnan portteja.
Pöytää lukiessaan hänen mielessään oli käynyt jokin ohikiitävä
ajatus ja siinä ajatuksessa piili ongelman ratkaisu.
Mikä se ajatus oli ollut?
Kumma Juttu... Mitä
Soilen elämässä on tapahtumassa?
Lukija,
tiedätkö mikä ajatus Soilelta on kadoksissa? Kirjoita oma
ehdotuksesi kommentteihin niin katsotaan saadaanko Soilen ongelma
ratkaistua.
Jututtaja kirjoittaa
ehdotustesi avulla Lorulle Lopun joka julkaistaan lauantaina 4.11.
Jututtaja rakastaa kirjoja! Jutuissa esiintyvät tähdellä* merkityt mainoslinkit johtavat kirjoihin jotka toimivat kuin sivuhuomautuksena Jutun juoneen. Voit kurkistaa kirjoja rauhallisin mielin, linkit eivät koskaan ole maksullisia.
Luenta - Lorun Loppu
Jututtaja rakastaa kirjoja! Jutuissa esiintyvät tähdellä* merkityt mainoslinkit johtavat kirjoihin jotka toimivat kuin sivuhuomautuksena Jutun juoneen. Voit kurkistaa kirjoja rauhallisin mielin, linkit eivät koskaan ole maksullisia.
Luenta - Lorun Loppu
Pitäisikö Soilen etsiä uutta työtä?
VastaaPoistaNiinpä... Mutta mitä työtä se olisi? Ja lopettaisiko se oikeasti tylsyyden?
PoistaLuetko sinä oikeastikin kortteja?
VastaaPoistaKyllä vain luen. Tämä uusi Ukon Pakka on aivan ihana...
Poista