”Joko on valmista? Onko
kaikki mukana?” Jaana kurotteli kaulaansa ja tarkasteli auton
täyteen pakattua takapenkkiä.
”Juu, eiköhän kaikki
oo matkassa. Siellä on myös se sontsa mitä pyysit.”
Jaana kohotti
kulmakarvojaan.
”Pyysin?”
Topi ahtoi pitkät
raajansa auton pelkääjän paikalle ja napsautti turvavyön kiinni.
”No niin, sanoit että
kun olis vielä se sontikka. Tai siis paraply, vaikka en mä kyllä
ymmärrä miksi sä sitä paraplyksi sanoit... Mutta tuolla se nyt on
muiden kamojen seassa.”
Jaana tuijotti Tomia
hetken sanattomana.
”Niin... Mä sanoin
kyllä, että kun joku päivä vielä ymmärtäis paraabelin
periaatteet kunnolla niin vois vaikka saada ällän pitkästä
matikasta. Et sitten taas ihan hirmu tarkkaan kuunnellu mitä mä
sanoin.”
Jaana huokasi, puisteli
päätään ja starttasi auton. Topi istui hiljaa ja mietti asiaa.
”Jaa... No mä vähän
kyllä ihmettelinkin sitä ruottinkielistä sanaa... No onpa meillä
ny ainakin sitten sontikka matkassa. Teiän mökillä sataa kuitenkin
aina.”
Jaana tirskahti.
”Olipa hyvä etten
puhunu mitään verkonpainoista. Olisit varmaan raahannu pianon
yläkerrasta auton kyytiin...”
”No en, mökillähän on
jo se vanha piano.”
Pieni auto heilahti kun
Jaana repesi kaikuvaan nauruun. Topi katsoi häntä syrjäkarein
hämillinen hymy kasvoillaan.
”Enkä mä tiennytkään
että sä tykkäät verkkokalastuksesta...”
Jaana hyrskäytti ilmoille
uuden naurunpuuskan ja pyyhki sitten silmiään.
”Sä olet Topi kyllä
ihan ainutlaatunen*.”
Topin hymy leveni vaikka
hän näytti yhä hieman hämmentyneeltä.
”No kiitos. Niin säkin.
En mä vieläkään voi uskoa, että noin älykäs tyttö vois olla
musta kiinnostunu.”
”Olen mä, kovasti
kiinnostunut. Näytän miten kiinnostunut kunhan päästään perille
Ruovedelle.”
Topin silmät rävähtivät
suuriksi ja hymy levisi korvasta korvaan.
”Pitäiskö kohta
pysähtyä levikkeelle vähän jalottelemaan..?”
Jaana tirskahti uudelleen
ja puristi Topin polvea.
*****
Topi istui laiturilla ja
huljutteli jalkojaan vedessä. Aurinko oli jo painumassa vastarannan
puidenlatvojen taa, mutta heitti vielä hetkeksi säteitään veden
pintaan. Topi siristeli silmiään katsellessaan kimaltavaa
auringonsiltaa, huokasi ja venytteli. Sauna tuli aina tarpeeseen.
Jaana sulki saunan oven
takanaan ja asteli pyyhkeeseen kääriytyneenä laiturille.
”Ihanaa olla taas
täällä. Jotenkin tämä on vaan maailman paras paikka tää suvun
mökki.”
Topi nyökkäsi.
”Ja mukavaa että sun
faijaa ei haittaa, että mäkin olen täällä. Reilu äijä.”
Jaana istui Topin viereen
ja laski jalkansa veteen.
”Joo, isä tietää,
että sä olet ihan kunnon heppu vaikka ootkin amiksessa.”
Topi kurtisti kulmiaan.
”Onko kaikki sun
sukulaiset yhtä nerokkaita kuin sä ja sun perhe?”
Jaana naurahti.
”Jaa, no en tiiä... On
kai, onhan meillä suvussa menestyvää porukkaa. Tohtoreita ja
arkkitehtejä ja toimitusjohtajia, ja yks piispakin. Vaikka ei kai se
menestyminen välttämättä älykkyydestä kerro.”
”Ai ei vai? No mistäs
sitten?”
Jaana mietti hetken,
rypisti kulmiaan.
”Voihan se johtua
tuuristakin, ja hyvistä suhteista. Isä tosin on sanonu, että
kaikki jotka on viettäny lapsuutensa tällä mökillä menestyy
varmasti.”
Topi suoristi selkänsä
ja katsoi Jaanaa ihmetellen.
”Tällä mökillä?
Miten niin? Onko tää mökki sitten jotenkin erityinen vai?”
Jaana hymyili
ilkikurisesti ja nyökkäsi.
”Jep. Isä on sanonu,
että älykkyys asuu täällä vedessä.”
Topi virnisti leveästi.
”Jaa kaivovedessä vai?
Vai tässä järvessä? Sillä vaan aattelin, että pitäskö munkin
pullottaa vettä matkaan, jos vaikka löytyis hyvä duuni amiksen
jälkeen”
Jaana nauroi ääneen ja
pärskäytti jalallaan vettä Topin päälle. Topi älähti ja
kiskaisi jalkansa pois vedestä. Jaanan silmät suurenivat
hämmästyksestä?
”No mitä nyt? Vettähän*
toi vain oli..?”
”Ei kun joku pisti mua
jalkaan! Ai hitto kun polttaa nilkkaa!”
”Herranjestas, näytä!”
Topi nosti oikean
nilkkansa polvensa päälle ja käänsi jalkaa. Näkyviin tuli juuri
nilkan yläpuolelle ilmestynyt äkäisen punainen ryhelmä
näppylöitä.
”Apua, mikä ton teki?!
Onks täällä rantakäärmeitä tai jotain?”
Jaana henkäisi ja
kumartui tutkimaan vammaa.
”Ei rantakäärmeet
pure, ne on ihan vaarattomia.”
”No kiva tietää, mutta
joku ötökkä tän teki!”
”Tuu, mennään ylös
mökkiin, mä huuhdon tuon lähdeveellä ja laitan kylmäsalvaa. Se
varmaan auttaa kipuun.”
Jaana nousi ja auttoi
kivusta kiroilevan Topin pystyyn.
”Nojaa muhun, et sä
tuolla jalalla voi astua.”
*****
Kumma Juttu... Onko Jaanan
mökkijärvessä älykkyyden lähde? Juttu perustuu tällä kertaa
Kolme Sanaa-kilpailun voittajasanoihin.
Lukija, tiedätkö miten
Juttu jatkuu? Kirjoita mietteesi kommentteihin niin katsotaan mitä
seuraavaksi tapahtuu.
Juttu jatkuu keskiviikkona
22.11.
Jututtaja rakastaa kirjoja! Jutuissa esiintyvät tähdellä* merkityt mainoslinkit johtavat kirjoihin jotka toimivat kuin sivuhuomautuksena Jutun juoneen. Voit kurkistaa kirjoja rauhallisin mielin, linkit eivät koskaan ole maksullisia.
Paraabeli, piano ja polyyppi - osa 2
Jututtaja rakastaa kirjoja! Jutuissa esiintyvät tähdellä* merkityt mainoslinkit johtavat kirjoihin jotka toimivat kuin sivuhuomautuksena Jutun juoneen. Voit kurkistaa kirjoja rauhallisin mielin, linkit eivät koskaan ole maksullisia.
Paraabeli, piano ja polyyppi - osa 2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti