10.Juttu – Naapuri – osa 2

”Mun nimi on Joonas. Mää muutin just tohon vastapäiseen asuntoon, vuokrasin sen opiskelukämpäksi.”
”Jaa niin, enpä ookaan nähny niitä Miettusten edellisiä vuokralaisia vähään aikaan.”

Kaarina nosti jääkaapista margariinin ja juuston ja asetti ne leipäkorin viereen pöydälle.
”Sori, leivän päälle ei oo muuta kun juustoa...”
Poika nosti nopeasti katseensa Kaarinaan ja hymyili ujosti.

”Hei ei mun takia tartte laittaa...”
”Ei kun tää on munkin aamiainen. Ja kyllä siihen hetki menee ennenkö se laitosmies tulee, sama jos syyään tässä välissä jotain.”

Kaarina kurotti kaapista kaksi mukia ja kaatoi niihin kahvia.
”Sokeri on siinä sun vieressä ja tässä on maitoa. Vai olisitko sä mieluummin halunnu teetä?”
”Ei tää kahvi on just hyvä. Kiitos paljon, sää oot tosi kiltti...”

Kaarina istui pöydän ääreen ja hymyili hämillisen oloiselle pojalle.
”Ei mitään kiittämistä, vuoroin vieraissa. Ota ota vaan leipää jos sulla on nälkä.”
Poika nyökkäsi ja annosteli sokeria kahviinsa, ojensi sitten kätensä kohti leipäkoria.

”Sä et taida olla täältä pääkaupunkiseudulta..?”
”En, mää oon Keski-Suomesta. Muuramesta.”
”Jaa... Missäs se on?”
”Se on siinä Jyväskylän eteläpuolella, sellanen pikkunen kunta.”

Kaarinan katse oli tyhjä, hän ei ollut juurikaan matkustellut Suomessa. Joonas hymyili.
”Siellä oli ennen Saunakylä, mutta sitten se siirrettiin Juokslahelle. Ei siellä nykysin oo paljon muuta ku maaseutua.”

”Jaa, taidat olla jostain maalaistalosta kotosin. Kun et tienny huoltomiehestäkään...”
Poika punastui hieman ja nyökkäsi sitten.
”Juu, meillä on kotona hevostalli. Tää on eka kerta kun mää oon asunu kerrostalossa.”

Ovikello klonksahti ja Vikke ryntäsi jälleen ovelle. Lisää ihania ihmisiä, tämä oli ihan paras päivä! Joonas hätkähti, lusikka putosi kilahtaen kahvimukiin.
”Se on varmaan se huoltomies, mä käyn avaamassa. Kohta sä pääset taas kotiis.”

*****

Joonas seisoi asuntonsa kynnyksellä ja puristi avainnippua tiukasti nyrkissään. Ilme oli helpottunut kun hän katseli portaita laskeutuvan huoltomiehen selkää.

”Hei muista sitten toi mun ovikello!”
Huoltomies huiskautti kättään ja katosi näkyvistä. Kaarina tuhahti. Kyllä se heti ryntäsi paikalle kun oli maksullisesta palvelusta kyse. 50€ oven aukasusta oli kyllä paljon!

”Kaarina, kiitos paljon kun autoit. Mää olin jo ihan hädissäni...”
”Ei kestä kiittää, tuu vaan klonksutteleen ovikelloa jos tarttet jotain.”
Kaarina hymyili hontelolle pojalle. Voisi niitä huonompiakin naapureita olla kuin nuori maalaispoika.

*****

Kumma Juttu... Näinköhän Joonas muistaa pitää avaimensa tallessa, vai tuleeko huoltomiehen käynneistä uusi rahareikä opiskelijan talouteen?

Lukija, tiedätkö kuinka Juttu jatkuu? Kirjoita mietteesi kommentteihin niin katsotaan mitä seuraavaksi tapahtuu.
Juttu jatkuu perjantaina 2.2.

10.Juttu - Naapuri - osa 3

10.Juttu – Naapuri – osa 1

Ovikello päästi onton lonksahduksen. Ääni oli hiljainen, mutta Kaarinan oma karvainen ovikello toimi loistavasti, kuten aina. Pieni musta koira kirmasi häntä innokkaasti vipattaen ovelle, kimeä ääni kailotti koko maailmalle, että ovella oli vieras.

”Rauhoitu Vikke, huomasin kyllä!” Kaarina jutteli laskiessaan vedellä täytetyn kahvikannun pöydälle keittimen viereen. Huoltomiestä täytyi näemmä jälleen muistuttaa rikkonaisesta ovikellosta; vastahan tuo oli kolmatta kuukautta odottanut sopivaa hetkeä saapua paikalle.

Kaarina kurkisti ovisilmästä käytävään. Aamukahvi ei ollut vielä edes tippumassa, nyt ei millään jaksaisi hätistellä kaupustelijoita matkoihinsa. Käytävässä seisoi ympärilleen hämillisen näköisenä pälyilevä nuori mies.

”Omalle paikalle!” Kaarina komensi hajamielisesti ja innokas pikkukoira vilahti salamana eteisen naulakon vieressä olevaan koriinsa. Kaarina huokasi ja terästäytyi sanomaan ne kolme maagista eitä joilla myyjät yleensä saa matkoihinsa.

Ovi aukesi hieman narahtaen ja käytävän ontto ominaiskaiku täytti eteisen. Nuori mies seisoi keskellä käytävää aran näköisenä, tuijotti mykkänä Kaarinaa suurilla silmillään. Hiljainen hetki tuntui kestävän ikuisuuden.

”... Niin..?”
Kaarina piti kädellään kiinni puoliavoimesta ovesta valmiina vetämään sen kiinni. Nuori mies hätkähti, räpäytti silmiään ja henkäisi syvään.
”... Kun... Kun mulla jäi avain tonne asuntoon... Ja kännykkäkin...”

Samassa nuorukaisen silmät täyttyivät kyynelistä, ilme oli hätääntynyt kuin eksyneellä lapsella. Kaarina jähmettyi hetkeksi, tätä hän ei ollut osannut odottaa. Sitten sydän suli toisen hädän edessä ja hän avasi oven kokonaan.

”Elähän nyt, ei mitään hätää. Huoltomies tulee kyllä avaamaan sulle oven.”
Nuori mies niiskaisi ja pyyhkäisi kyyneleitä poskeltaan. Katse oli edelleen eksynyt.
”Niin... Niin huoltomies, aivan. Mutta kun... Mistä mää sen löydän?”

Kaarina mietti hetken. Tämä oli tavallaan kyllä aika vaarallinen tilanne. Tuo oli aivan uppo-outo tyyppi ja vaikka poika olikin hintelä, se ei vielä tarkoittanut etteikö hän olisi voinut olla vaarallinen. Mistä noista ikinä tietää...

Hyvä sydän ei kuitenkaan antanut periksi: hädässä olevaa PITÄÄ auttaa.
"Tuleppa kuule sisään, olin just laittamassa kahvit tippumaan. Istutaan alas niin mä soitan sille huoltomiehelle niin pääset kotiis.”

Poika niiskaisi uudestaan ja nyökkäsi sitten.
”Kiitos. Kiitos paljon.”

*****

”Istuppa siihen ja vedä henkeä. Ei tässä oo hätää.”
Poika istui keittiön pöydän ääreen ja yritti rauhoittua. Kyyneleet valuivat vielä poskille ja hontelo vartalo näytti tärisevän. Voi ressu pieni, Kaarina ajatteli. Ihan lapsihan tuo vielä taitaa olla.

”Vikke, vapaa!”
Pikkukoira rynnisti innosta täristen vieraan jalkoihin ja alkoi hyppiä tämän polvia vasten. Viken mielestä ihmiset olivat ihania! Ikinä ei voinut olla liikaa uusia leikkikavereita pienen koiran elämässä.

Poika hätkähti ja nosti kätensä rintaansa vasten.
”Elä välitä, Vikke on tosi kiltti koira, se haluaa vaan tutustua. Voit ihan rauhassa silittää sitä, se vain nuolee sun käsiä.”

Poika rohkaistui ja ojensi kätensä Vikelle. Koira nuoli käden salamannopeasti litimäräksi ja pojan huulille nousi varovainen hymy.
”Onpa mukava koira... Söpö.”

Kaarina nyökkäsi.
”Tutustukaa te rauhassa toisiinne niin mä soitan huoltomiehelle.”

*****

Kumma Juttu... Kuka on tämä hämmentynyt nuori mies? Ovatko Kaarina ja Vikke vaarassa..?

Lukija, tiedätkö kuinka Juttu jatkuu? Kirjoita mietteesi kommentteihin niin katsotaan mitä seuraavaksi tapahtuu.
Juttu jatkuu keskiviikkona 31.1.

10.Juttu - Naapuri - osa 2