Kerttu heilutteli ilmassa
suorakaiteen muotoista pussukkaa ja nauroi.
”Sukkahousut. Siis ihan
korkkaamattomat yhden koon sukkahousut! Miten ihmeessä nämä tänne
mettään* on
joutuneet?”
Hilkka nosti katseensa
poimurista ja suoristi selkänsä.
”Sukkahousut? Keskellä
mettää? Ei oo tosi... Oisko ne pudonnu jonkun kassista? Onko siinä
lähistöllä jotain muuta tavaraa?”
Kerttu nousi
housunpolvistaan roskista pudistellen ja katseli ympärilleen. Otti
muutaman askeleen ja kumartui harjaamaan kädellään puolukanvarpuja
syrjään.
”Ei täällä kyllä
mitään muuta näy... Onpa kumma juttu.”
”No jatketaan vielä
vähän aikaa poimimista ja laitetaan sitten tulet. Tuolla notkelman
takana suon laidassa oli hyvä tulipaikka, juodaan kahvit ja syödään
eväät.”
Kerttu tutki vielä hetken
löytämäänsä pakkausta ja laittoi sen sitten puolukkaämpäriin.
*****
Pieni nuotio rätisi
iloisesti, kevyt tuulenviri sai liekit tanssimaan. Naiset istuivat
mukavasti pehmeillä mättäillä joiden päälle oli suojaksi
laitettu iloisen väriset peffletit. Termoksessa oli hyvää kuumaa
kahvia* ja
suolakurkkuvoileivät maistuivat nälkäisille.
”Paljonkos meillä jo on
kerättynä?”
Hilkka tarkasteli
vieressään mättäiden välissä seisovia punaisia muoviämpäreitä
ja hymyili.
”Miulla on jo kolme
melkein täynnä.”
”Sama täällä. Tämä
on kyllä hyvä paikka, pitää tulla uudestaan ensi vuonna, se vanha
paikka ei oo yhtä hyvä kuin tämä.”
Kerttu rypisti hieman
kulmiaan.
”Vaikka tänne on kyllä
vähän vaikeempi tulla, ei pääse autolla kovin lähelle.”
Hilkka hörppäsi
kahvimukistaan ja muisti sitten Kertun omituisen löydön.
”Hei, otitko sie ne
sukkahousut talteen?”
”Juu, täällä ne on
ämpärissä.”
Kerttu kurotti kätensä
ja poimi ämpäristä sukkahousupaketin.
”Näytäppä tänne.”
Kerttu ojensi sukkahousut
Hilkalle joka käänteli pakettia hitaasti käsissään.
”Onpa omituisen
väriset... Tämmöset hailakanvihreet. Mistähän lie peräsin, ei
tämän värisiä meidän Salesta löydy.”
Kerttu haukkasi ruisleipää
ja mietti hetken.
”Ei ne varmaan täältä
meidän kylältä ookaan. Ne on varmaan jonkun etelän turistin
tuomat, pudonnu rinkasta tai jotain.”
Hilkka hymähti.
”Juu, ovat varmaan ollu
menossa tuonne kurun eräkämpälle. Sitähän ne tykkää tehdä,
leikkiä elävänsä 'luonnon ehdoilla'. Jotain luonnonsuojelijoita
tai jotain...”
”Mutta miks ihmeessä
kukaan ottais tuommoset ohuet sukkahousut eräretkelle? Mihin niitä
siellä tarvii, eihän ne anna mitään suojaakaan..?”
Kerttu ja Hilkka istuivat
hetken hiljaa. Omituista. Tosiaankin omituista.
Kaukaa metsän keskeltä
kuului huutoa. Vihainen miehen ääni huusi sanoja joista ei saanut
selvää. Samalla hetkellä metsän reunan pajupusikko alkoi heilua,
rytinästä päätellen jokin suuri eläin oli tulossa vauhdilla
risukon läpi. Naiset ponnahtivat säikähtäneinä seisaalleen.
*****
Pajupusikko huojui ja
jakautui sitten kahtia. Näkyville kompuroi nuori nainen joka
tuiskahti nenälleen mättäikköön. Nainen makasi hetken hiljaa
huohottaen samalla raskaasti, nosti sitten katseensa ja hymyili.
”Päivää. Anteeksi, en
kai minä säikäyttänyt teitä?”
Hilkka ja Kerttu
tuijottivat henkeään haukkoen kummallista ilmestystä, pelästys
oli tehnyt heistä sanattomia. Nuori nainen kömpi ketterästi
pystyyn samalla vaatteitaan pudistellen.
”Minä olen Jade. Taisin
hieman eksyä.”
Kerttu henkäisi syvään,
sydämen jyskytys alkoi hiljalleen asettua.
”Jaa, päivää. Tule
vaan tänne nuotiolle istumaan, jos haluat.”
Kerttu istui takaisin
mättäälleen ja edeleen sanaton Hilkka teki samoin.
”Kiitos, voisin minä
vähän istahtaakin.”
Nuori nainen otti muutaman horjuvan askeleen metsän reunasta nuotiolle ja istahti
niine hyvineen märälle mättäälle.
”Huh huh, tekeepä hyvää
vähän levähtää. Tuolla metsässä on vaikeaa liikkua, siellä ei
ole polkuja.”
Naiset katselivat hiljaa
vierasta ja vilkaisivat sitten toisiaan.
”Mitä sie täällä
mettässä teet?”
”Olen täällä lomalla,
retkeilemässä ja vaeltelemassa. Lähdin vähän niinkuin pakoon
oravanpyörää.”
”Jaa oravanpyörää?
Niin, sehän se taitaa nykyihmistä ahdistaa...”
Kerttu ja Hilkka
vilkaisivat uudelleen toisiaan. Olipa nuorella naisella kummallinen
vaatetus retkeilijäksi.
Hentoisella olennolla oli
päällään väljä vihreäoranssiraitainen villapusero ja
nilkkoihin asti ulottuva liehuvahelmainen ruskea hame. Hameen alta
pilkistivät tummanvihreät housunlahkeet ja jaloissa oli mustat
leveäkärkiset maihinnousukengät. Päässä keikkui huovutettu
oranssi baskeri.
”Tuollako eräkämpällä
sie majailet?”
Nuori nainen lämmitteli
käsiään nuotin loimussa ja nyökkäsi.
”Kyllä, siellä. Kaunis
paikka, ihanan syrjäinen ja hiljainen. Juuri sopiva retriitille.”
Metsästä kuului jälleen
huutoa, tuntematon mies raivosi edelleen. Hilkka ja Kerttu
hätkähtivät ja katselivat ympärilleen. Nuori nainen irvisti ja
hymyili sitten.
”Tuo on Sami, minun
poikaystävä.”
”Onko sillä joku hätä
kun noin huutaa..?”
”Ei toki. Se on vain
vihainen kun ei ole saanut aamukahvia.”
Kerttu ja Hilkka
tuijottivat nuorta naista mykistyneenä. Samalla naisen katse osui
Hilkan jalkoihin unohtuneeseen sukkahousupakettiin.
Nuori nainen henkäisi
kuuluvasti, jähmettyi hetkeksi eikä saanut silmiään irti
sukkahousuista. Sitten hän vilkaisi nopeasti Hilkkaa ja Kerttua ja
hymyili.
”Ai te löysitte nuo?
Ihmettelinkin mihin ne olivat hävinneet. Putosivat varmaan
tulomatkalla rinkasta kun kaaduin.”
”Juu, ne olivat tuolla
mettässä, mättäiden välissä.”
Hilkka poimi paketin
jaloistaan ja ojensi sen nuorelle naiselle. Nainen sujautti paketin
nopeasti villapaitansa sisään ja hymyili jäykästi.
”Mietitte varmaan mitä
retkeilijä tekee tuollaisilla sukkahousuilla täällä metsän
keskellä...”
”No, kyllä me vähän
ihmeteltiin...”
Nuori nainen ryhdistäytyi,
hymy leveni vakuuttavaksi.
”No voinhan minä sen
teille paljastaakin, jos lupaatte olla kertomatta kenellekään.”
Kerttu ja Hilkka
nyökyttelivät pontevasti, he olivat kyllä luotettavia.
”En minä täällä
retkeilemässä ole. Oikeasti minä olen Pirkka-lehden
sukkahousuniksivastaava.”
*****
Kumma Juttu...
Sukkahousuniksivastaava? Onko sellainenkin työ oikeasti olemassa?
Lukija, tiedätkö mitä
Jade oikeasti tekee eräkämpällä? Kirjoita oma ehdotuksesi
kommentteihin niin katsotaan saadaanko Juttuun jotain tolkkua.
Juttu jatkuu keskiviikkona
11.10.
Koiranpäivä - osa 2
Jututtaja rakastaa kirjoja! Jutuissa esiintyvät tähdellä* merkityt mainoslinkit johtavat kirjoihin jotka toimivat kuin sivuhuomautuksena Jutun juoneen. Voit kurkistaa kirjoja rauhallisin mielin, linkit eivät koskaan ole maksullisia.
Koiranpäivä - osa 2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti