Sami yritti rimpuilla ja verkko tanssi ja pomppi myötäillen hänen jokaista liikettään. Se ei kuitenkaan antanut tuumaakaan periksi vaikka hän kuinka yritti. Sormia ja käsivarsia pakotti, veri ei ollut kiertänyt niissä kunnolla enää pitkään aikaan.
Menevätkö ne kuolioon? Joudutaanko ne amputoimaan? Tai onko sillä edes väliä... Pääseekö hän koskaan täältä hengissä pois?! Karu ja sotkuinen huone soluasunnossa väikkyi nyt turvallisena ja rauhallisena lintukotona Samin mielessä.
Hän antaisi mitä tahansa, jos pääsisi sinne takaisin. Takaisin istumaan kiikkerälle muovituolille vinon pienen pöydän ääreen, tuijottamaan läppärin ruutua ja tuskailemaan opiskelijaelämän ankeutta. Gradukuolemakin tuntui nyt paratiisilta.
Sami näki päänsä ympärille moneen kertaan kiedotun kankaan läpi vain hämärästi. Hän erotti naisen hahmon edessään, katselemassa häntä, liikuskelemassa edestakaisin kuin sopivaa paikkaa etsien. Sami huusi, yritti itkun ja raivon sekaisella mölinällä pakottaa naisen päästämään hänet vapaaksi.
"Sinusta lähtee kyllä edelleen aika paha ääni... Mutta ehkei sillä ole väliä. Se ei kuulu kovin kauas ja saattaa jopa sopia tähän. Niin... Ehkä se tuo lisäväriä, antaa syvyyttä ja tunnetta.”
Hullu nainen! Mitä ihmettä sillä oli mielessä? Lisäväriä mihin?
”Harmi ettei sitä
puukkoa löytynyt, se olisi ollut juuri se mitä tässä tarvitaan.
Mutta eiköhän tässä jotain keksitä.”
Sami näki kuinka nainen lähestyi häntä, tunsi sitten naisen kädet rinnallaan.
Sami näki kuinka nainen lähestyi häntä, tunsi sitten naisen kädet rinnallaan.
”Avataanpa ensin tämä
sinun takki. Ja paita auki myös, että saadaan ihoa näkyviin.”
Sami rimpuili uudelleen,
yritti väistellä käsiä.
”Pysyppä paikallasi, tämä on tärkeä juttu. Ja vyö kanssa auki ja housut.”
”Pysyppä paikallasi, tämä on tärkeä juttu. Ja vyö kanssa auki ja housut.”
Sami huusi, nyt hän vasta
säikähtikin! Oliko tämä joku hullu pervo tämä nainen? Naisen
kädet tuntuivat pehmeiltä ja kevyiltä hänen paljaalla ihollaan,
mutta pelottava tilanne teki kosketuksesta ahdistavan.
Nainen järjesteli hetken Samin vaatteita ja astui sitten pari askelta taaksepäin.
Nainen järjesteli hetken Samin vaatteita ja astui sitten pari askelta taaksepäin.
”Juu, tosi hyvä. Juuri
näin sen pitää olla. Ihan mahtavaa! Näytät siltä kuin olisit
itse alkanut riisuutua ja sitten jäänyt verkkoon kiinni.
Loistavaa!”
Sami hengähti, ilmeisesti
naisella ei ollut tarkoitus tehdä mitään tämän nöyryyttävämpää.
Hetken Sami oli jo mielessään nähnyt itsensä alasti ja
avuttomana*
killumassa verkossa, kenen tahansa nähtävillä. Hiljalleen
puhalteleva tuulenviri tuntui kylmältä hikisellä iholla ja Samia
värisytti.
”Mutta se teräase tähän
kyllä tarvitaan. Toimisikohan se halkovajan kirves...”
Nainen ryntäsi äkkiä
liikkeelle ja hävisi Samin hämärästä näkökentästä. Kirves?
Voi hyvä luoja...
*****
Jade juoksi halkovajaan,
askel oli kevyt ja innokas. Tämä oli juuri sitä mitä hän oli
tarvinnut. Hän oli jo niin lähellä tavoitettaan, unelmansa
täyttymystä, täydellistä taideteosta!
Halkovajan nurkassa seisoi
puupölkky ja siinä pystyssä vanha kirves. Kirveen varsi oli harmaa
ja halkeillut ja terä ruosteessa, mutta ehkä se vain tehostaisi
vaikutelmaa. Pojalla oli aivan uudet vaatteet päällä joten
kontrasti olisi silmiinpistävä. Se alleviivaisi ikiaikaista
ongelmaa modernissa maailmassa. Täydellistä!
Jade kiskaisi kirveen irti
pölkystä ja juoksi takaisin Samin luo.
”No niin, nyt päästään
asiaan. Pidäppä tästä kiinni.”
Jade asetti kirveen Samin
ranteesta verkkoon kiinnitettyyn käteen, mutta pojan sormet eivät
liikkuneet eikä hän tarttunut kirveeseen kiinni. Jade rypisti
kulmiaan.
”Ota nyt kiinni tästä!
Pidät tätä vain kädessäsi, ei se nyt niin vaikeaa voi olla!”
Jaden ääni oli kireä ja
pojan sormet kiertyivät hitaasti puisen varren ympärille. Jade
astui muutaman askeleen taaksepäin ja tarkasteli asetelmaa.
”Olisi kyllä parempi,
jos tuon kirveen terässä olisi kuivunutta verta...”
Kuului nyyhkytystä, kun
Sami yritti haukkoa henkeään.
”Mutta ehkä tuo ruoste
ajaa saman asian. Kyllä, näillä mennään. Tämä on täydellistä.
Odotappa hetki, niin päästään tositoimiin.”
*****
Sami puristi kirvestä
puutuneissa sormissaan ja yritti rauhoittua. Hänen koko vartalonsa
tärisi nyt lähes holtittomasti ja mieli säntäili ajatuksesta
toiseen. Hän oli nyt niin peloissaan ettei tajunnut naisen jälleen
hävinneen näköpiiristään.
Yhtäkkiä naisen ääni
kuului taas, tällä kertaa hieman kauempaa hänen edestään.
”No niin, nyt alkaa olla
valmista. Laitan tämän nyt nauhoittamaan. Myös ääni tallentuu,
joten mölise vaan ihan niin paljon kuin haluat. Mitä vihaisemmalta
kuulostat, sen parempi.”
Sami yritti jälleen
huutaa, mutta äänessä ei enää ollut vihaa eikä edes uhmaa. Sami
oli vain peloissaan, hän itki nyt avoimesti ja yritti rukoilla
henkensä puolesta. Päästä minut irti, lupaan etten kerro
kellekään! Mutta ulos tuleva ääni oli vain karheaa mölinää.
”No tuo ei kyllä
kuulosta kovin pelottavalta... Mutta ehkä siitä editoimalla saa
jotain irti. Jatka vaan.”
Nainen alkoi liikkua Samin
ympärillä, alkoi kuulua vaimeita raksahduksia. Kamera? Ottiko
nainen hänestä kuvia?
Sami rimpuili ja huusi, ja
lopulta puutuneet sormet eivät enää pystyneet pitelemään
painavaa kirvestä. Kirves putosi ja kameran raksahdukset vaimenivat.
Seurasi hiljaisuus ja Sami jähmettyi.
Ikuisuudelta tuntuvan
hetken päästä kuului naurahdus.
”Jaha, taidetaan olla
valmiita.”
Sami ei enää nähnyt
mitään kyyneleisillä silmillään, mutta kuuli kyllä kuinka
nainen liikkui hänen lähellään. Nytkö hänen aikansa oli
lopussa?
Sami tunsi kuinka siteet
hänen nilkkojensa ympärillä hellittivät. Ensin vapautui vasen
jalka, sitten oikea. Sitten Sami tunsi naisen hengityksen ihollaan,
kun tämä seisoi aivan lähellä.
”Tueppa jaloillasi
verkkoon ettet putoa yhden käden varaan.”
Pökertyneenä Sami teki
niin kuin käskettiin. Oikea käsi irtosi verkosta ja putosi
hervottomana roikkumaan. Sami tunsi kuinka nainen painoi häntä
verkkoa vasten. Sitten irtosi vasenkin käsi ja Sami putosi maahan.
Sami makasi liikkumatta
maassa, kasaan lyyhistyneenä ja nyyhkyttäen. Hän tunsi kuinka veri
alkoi hiljalleen kiertää sormissa ja käsivarsissa, pieni pistely
muuttuisi kohta kivuliaaksi jomotukseksi. Hän tunsi kuinka nainen
kyykistyi hänen viereensä.
”No eihän se nyt niin
kamalaa ollut, vai mitä?”
Sami kohotti hitaasti
päänsä, yritti nähdä naisen kasvot siteiden läpi.
”Jaa, otetaanpa nämäkin
pois niin saat paremmin henkeä.”
Naisen kädet alkoivat
availla Samin päätä kietovia siteitä. Näkökenttä alkoi
selkiytyä ja suukapula irtosi suusta. Sami hengitti raskaasti, joka
kolmas henkäys oli nyyhkäisy. Kipu käsissä alkoi voimistua.
Lopultakin hän näki
naisen kasvot selkeästi. Nainen hymyili.
”Et kai sinä tosissasi
luullut, että minä teen sinulle jotain pahaa?”
”Luulin...”
”Hupsu poika!
Taidettahan tässä vain tehtiin. Tämä teos tulee olemaan minun
läpimurtoni. 'Ikiaikainen patriarkaatti naiseuden kahleissa'.”
Sami kyhjötti maassa
naisen kasvoja tuijottaen.
”Taidetta?
Patriarkaatti..?”
”Niin. Tästä tulee
yhdistetty valokuva- ja videotaideteos. Annat minulle meiliosoitteesi
niin ilmoitan, kun tämä julkaistaan. Pääset minun näyttelyn
avajaisiin kutsuvieraana, kun olet vähän niinkuin minun muusani*.”
”Mitä ihmettä täällä
tapahtuu?!”
Vieras naisenääni kuului
metsän reunasta. Sami käänsi katseensa naisen kasvoista ja näki
kahden keski-ikäisen naisen tuijottavan heitä silmät pyöreinä.
”Ai hei taas. Mitäpä
täällä, leikitään vain vähän ajankuluksi. Tämä tässä on
Sami, nyt se alkaa rauhoittua kun on saanut aamukahviakin. Löytyikös
niitä marjoja vielä?”
SEN PITUINEN SE.
Jututtaja rakastaa kirjoja! Jutuissa esiintyvät tähdellä* merkityt mainoslinkit johtavat kirjoihin jotka toimivat kuin sivuhuomautuksena Jutun juoneen. Voit kurkistaa kirjoja rauhallisin mielin, linkit eivät koskaan ole maksullisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti