4.Juttu - Koiranpäivä - osa 3

Jaden posket hehkuivat yhä. Oli ilmiselvää etteivät marjastajanaiset olleet uskoneet sanaakaan hänen selityksistään. Ja miksi olisivat uskoneetkaan? Niksi-Pirkan sukkahousuniksivastaava tosiaan... Mitä ihmettä hän oli ajatellut?

Toisaalta, ei hätävalhe kovin kauas todellisuudesta poikennut. Unensieppaaja oli punottu sukkahousuista, joten tavallaanhan se oli sukkahousuniksi. Ei ehkä sellainen joka Niksi-Pirkkaan kelpaisi, mutta niksi kuitenkin.

Jade nyrpisti nenäänsä. Käsitetaiteilijan elämä ei ollut helppoa. Taidepiireissä häntä ei koskaan oltu otettu todesta ja opettajakollegatkin hymähtelivät hänen selkänsä takana. Kuvataideopettaja joka haaveili vakavasti otettavan taiteilijan urasta. Niinpä niin, kävelevä vitsi.

Jade oli tuntenut olevansa satimessa, opettajan arki tuntui harmaalta ja ahdistavalta ja luovuuskin tuntui haihtuneen kivitalojen puristuksessa. Mutta hänpä näyttäisi niille kaikille! Hän oli oikea taiteilija jolla oli oikea näkemys ja syvyyttä ja sanottavaa!

Ensin hän oli jäänyt sairauslomalle, ei ollut enää jaksanut* puurtaa arjen kahleissa. Sitten, maattuaan viikon verran hämärässä yksiössään kuunnellen ulkoa kuuluvan liikenteen meteliä, kaikki oli muuttunut. Jade oli oivaltanut, että hänen piti toimia löytääkseen taas luovuutensa.

Unessa hänelle oli näytetty Amerikan alkuperäiskansojen unensieppaaja, dreamcatcher. Pyöreä puinen kehys johon oli punottu verkko. Kehys oli koristeltu värikkäillä sulilla ja helmillä, ja verkon keskellä oli reikä. Ajatuksena oli, että unensieppaaja nappasi kiinni pahat unet ja päästi vain hyvät unet reiästä läpi pois.

Vai oliko se toisin päin? Sieppasiko verkko hyvät unet talteen? No, se oli samantekevää. Jade tiesi nyt, että hänen pitää rakentaa unensieppaaja, suuri unensieppaaja ja pystyttää se johonkin sopivaan paikkaan sieppaamaan luovia ajatuksia ja taiteellisia ideoita.

Sen jälkeen kaikki oli ollut helppoa. Ensin hän oli tarkoin suunnitellut kuinka unensieppaajan verkko tulisi punoa. Laskelmiensa perusteella hän oli ostanut tarpeellisen määrä vihreitä, punaisia, sinisiä ja keltaisia sukkahousuja. Sitten vain sukkahousupaketit, vaihtovaatteet ja nippu pussikeittoja rinkkaan ja rautatieasemalle.

Eräkämppä oli hänelle entuudestaan tuttu, hän oli käynyt siellä isänsä kanssa joskus teininä. Ihana paikka keskellä korpea, juuri sellainen, jossa luovuus elää! Unensieppaajan rakentaminen oli ollut hauskaa, eri väriset sukkahousut olivat toimineet kuin unelma.

Ja sitten unensieppaaja oli siepannut sen pojan. Samin. Jade hymyili. Poika oli ollut niin vihainen ja hädissään kun hän oli kiinnittänyt tämän kädet ja jalat jäljellä olevilla sukkahousuilla. Oli reuhtonut ja rimpuillut, ei ollut ymmärtänyt, että tämän oli tarkoitus tapahtua.

Jaden hymy syveni. Unensieppaaja toimi! Nyt hän tiesi mitä piti tehdä, hän tiesi mikä tulisi olemaan hänen läpimurtoteoksensa. Poika piti kuitenkin saada hiljaiseksi jotta hän saisi työrauhan. Jade muisti pakanneensa rinkkaansa myös puukon, mutta nyt sitä ei enää löytynytkään. Puukko oli varmaankin pudonnut, kun hän oli kompastunut metsässä tulomatkalla.

Kummallista, että marjastajanaiset olivat löytäneet ylimääräiset sukkahousut, mutta eivät puukkoa... No, hyvä että sukkahousut olivat löytyneet, hän olikin kaivannut vielä yhtä paria. Sekin tulee tavallaan olemaan sukkahousuniksi, kun asiaa tarkemmin ajatteli. Jadea nauratti.

Edestäpäin kuului jälleen raivokasta huutoa. Samin ääni alkoi käheytyä, mutta hän yritti silti huutaa. Hassu poika, ei ymmärtänyt taidetta. Jade selittäisi hänelle koko jutun kunhan hän hiljenisi. Poika saisi olla ylpeä osuudestaan uuden taiteilijan syntyyn.

*****

Sami huusi uudelleen vaikka ääni alkoi särkyä. Kurkkuun koski ja sormia ja käsivarsia pakotti. Mihin se hullu ämmä oli hävinnyt? Sidottuaan Samin tiukemmin kiinni verkkoon se oli kiertänyt verkon ympäri Samin eteen ja taputtanut häntä poskelle.
”Hyvä tästä tulee, käyn vain hakemassa puukon.”

Puukon?! Nainen oli kadonnut Samin näköpiiristä ja hän oli kuullut oven paukahduksen jostain takaansa. Tovin kuluttua nainen oli tullut takaisin kulmiaan rypistellen.
”Se varmaan putosi toissapäivänä kun tulin tänne. Odota tässä, käyn etsimässä.”

”Hei et sä voi mua tähän jättää killumaan!”
Nainen katsoi Samia silmiin ja hymyili ystävällisesti.
”Elä huoli, ei tässä kauan mene. Sitten saadaan kaikki valmiiksi. Ootahan vaan, tästä tulee hieno. Tosi hieno!”

Ja sitten nainen oli kadonnut metsään. Sami hankasi hikistä otsaansa käsivarttaan vasten. Kasvot kuumottivat ja kutisivat ja hiuksissa edelleen mönkivät hirvikärpäset tuntuivat iljettäviltä. Kyyneleet pyrkivät väkisin silmiin. Samia pelotti.

”No niin Sami, nyt päästään asiaan!”
Nainen* oli jälleen ilmestynyt näköpiiriin. Hymy oli leveä, ilme innokas.
”Mitä sä meinaat mulle tehdä?”
Samin ääni oli käheytynyt jo melkein tunnistamattomaksi.

”Sinä olet ihan kohta valmis, malta vielä hetki.”
Nainen katosi Samin näkökentästä siirtyessään verkon taakse. Sitten Sami tunsi kuinka hänen päänsä yli pujotettiin jotakin. Jonkinlainen pehmeä pussi, joustavasta ohuesta kankaasta tehty. Kangas oli harvaa, siitä näkyi läpi.

Sami avasi suunsa huutaakseen ja tunsi kuinka jotain kovaa työnnettiin hänen suuhunsa. Suukapula! Lyhyt puukeppi joka tukki nyt hänen suunsa ja teki lopuistakin huudoista tunnistamatonta mölinää. Kangasta kiertyi yhä lisää hänen päänsä ja kurkkunsa ympärille.

Sitten kosketus lakkasi ja kuului vaimeita rasahduksia, kun Jade kiersi verkon eteen.
”Loistavaa! Näyttää tosi hyvältä! Nyt kun vielä löydän sen puukon jostain.”

*****

Kumma Juttu... Mitä ihmettä Jadella on mielessään? Onko ihmisen sitominen jättimäiseen verkkoon todellakin käsitetaidetta?

Lukija, tiedätkö kuinka Juttu päättyy? Kirjoita oma ehdotuksesi kommentteihin niin katsotaan saadaanko Sami ehjänä verkosta alas.
Jututtaja kirjoittaa ehdotustesi avulla Lorulle Lopun joka julkaistaan lauantaina 21.10.

Jututtaja rakastaa kirjoja! Jutuissa esiintyvät tähdellä* merkityt mainoslinkit johtavat kirjoihin jotka toimivat kuin sivuhuomautuksena Jutun juoneen. Voit kurkistaa kirjoja rauhallisin mielin, linkit eivät koskaan ole maksullisia.

Koiranpäivä - Lorun Loppu

2 kommenttia:

  1. Entä jos ne marjastajanaiset tulevat häiritsemään Jaden puuhia..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan... Tai jos ne metsästäjät löytävät paikalle..? Hyvä ajatus Anonyymi!

      Poista