8.Juttu – Vierailuaika – osa 3

13:30

Telle istui pöydän ääressä ja katseli käsiään. Huonetta valaisevat loistelamput särähtelivät, mutta Telle ei sitä huomannut. Ajatukset singahtelivat päässä, törmäilivät toisiinsa, sekoittuivat ja sotkeentuivat.

Tämän oli pakko onnistua. Muutama vuosi hyvällä käytöksellä kyllä menisi, kun oli pakko. Mutta yhtään enempää Telle ei kyllä kestäisi. Ei kestäisi! Tämän oli PAKKO onnistua! Muita vaihtoehtoja Telle ei suostunut edes harkitsemaan.

Huoneen toisessa päässä oleva ovi avautui ja sisään astui hintelä mies. Telle ryhdistäytyi ja keskitti katseensa tulijaan. Silmät levisivät, kasvoille kohosi hämmentynyt ilme. Tulija lähestyi pöytää epävarmoin askelin ja istuutui.

”Rane, mitä helvettiä sulle on tapahtunu... Ootko sä hautajaisiin menossa?”

Mies rykäisi, kohensi valkoisen paitansa kaulusta ja hieraisi naarmuista leukaansa.

”En, miten niin?”

”No... Siis, musta puku? Ja oot ajanu sängenkin..? Aika huonosti tosin, näkee ettet oo tottunu sileään leukaan.”

Mies rypisti kulmiaan ja vilkaisi Telleä nolostunut ilme kasvoillaan.

”No tiiäthän sä, että mua inhottaa tulla tänne. Ihan liikaa muistoja...”

Mies pyyhkäisi huomaamattaan kämmeniään reisiään vasten. Silmät vilkuilivat vaivihkaa Tellen takana ovella seisovaa vartijaa. Telleä hymyilytti.

”Niin, niinpä tietysti. Sori. Halusin vaan kovasti tavata. Oli ikävä.”

Mies nykäisi päänsä pystyyn ja tuijotti Telleä ällistyneenä.

”Ikävä?”

Telle vinkkasi mahdollisimman huomaamattomasti päällään kohti keskustelua kuuntelevaa vartijaa. Mies seurasi pään liikettä ja oivallus välähti hänen silmissään.

”Jaa, niin tietysti... Niin mullakin sua.”

Telle laski katseensa pöytään ja keskittyi. Nyt piti olla tarkkana. Vartija ei saanut kuulla mitä hänellä oli sanottavana, mutta Rane piti saada ymmärtämään mitä Telle halusi.

Telle keskitti katseensa uudelleen miehen silmiin, kopautti kevyesti sormellaan pöytää ja madalsi äänensä melkein kuulumattomaksi.

”Kuuntele joka toinen lause.”

Sitten hän korotti jälleen äänensä.

”Joo, oon ajatellu sua joka päivä.”

Mies tuijotti hetken Telleä ja havahtui sitten vastaamaan.

”Ai jaa. No kiva.”

Telle henkäisi ja aloitti keskustelun jonka hän oli suunnitellut mielessään Petterin käynnin jälkeen.

”Niin, täällä on niin ikävää ilman sua. Tiiät sen miehen joka mut petti?”

”Joo, kotonakin on tylsää ilman sua.”

”Onhan kotona kaikki hyvin? Oot muistanu kastella kukat? Se muistaa missä se ruumis on.”

”Täh? Tai siis juu, oon muistanu. Oon kastellu sen kaktuksen joka päivä.”

”Höpsö, ei kaktuksia saa kastella niin usein. Se meinaa kertoo sen poliisille.”

Mies nielaisi kuuluvasti, hänen oli selvästi vaikea seurata keskustelua. Rane, idiootti... Keskity!

”Kuulitko, ei kaktuksia kastella niin usein. Se meinaa kertoa.”

”Ai jaa, sori. Yritän kastella harvemmin.”

”Hyvä juttu, mä tosiaan tykkään siitä kaktuksesta. Se lavastaa sinne jälkiä musta.”

”Huh... Ihan tosi?”

Telle rypisti kulmiaan, kopautti uudelleen pöytää sormellaan. Vielä se tärkein viesti. Keskity Rane!

”Joo, se on mun lempparikukka. Sun pitää pysäyttää se.”

Mies jähmettyi. Hiki alkoi helmeillä hänen otsallaan, silmät tuijottivat Telleä.

”Siis..?”

”Niin niin, mun lempparikukka. Pysäyttää lopullisesti.”

Telle veti henkeä. Nyt se oli sanottu.

”Tajuatko Rane? Tää on tärkeetä!”

Mies näytti olevan pyörällä päästään, mutta vastasi kuitenkin.

”Juu... Kerran viikossa, ei joka päivä.”

*****

”Vierailuaika on ohi.”

Rane hätkähti ja loikkasi pystyyn kuin sähköiskun saaneena.

”Jaa no mäpä tästä sitten lähenkin. Kastelemaan sitä kaktusta. Niin tai siis en kastelemaan, kun... Noh... Lannottamaan.”

Telle sulki silmänsä. Rane ei ollut penaalin terävin kynä, mutta uskollinen se oli. Tyhmä, mutta uskollinen. Jos se oli tajunnut viestin, se kyllä hoitaisi asian. Siihen oli nyt pakko luottaa, muita vaihtoehtoja ei ollut.

Telle avasi silmänsä ja hymyili Ranelle.

”Oli ihana kun kävit. Mä luotan suhun. Sen kaktuksen suhteen, siis.”

Mies käännähti kannoillaan ja suorastaan pakeni huoneesta.

”No niin, mennäänpä sitten.”

Vartija oli jo avannut takanaan olevan oven. Telle nyökkäsi ja nousi hitaasti seisomaan. Hänen päätään särki, suussa maistui metalli. Kaikki riippui nyt Ranesta.

*****

Kumma Juttu... Kuuliko vartija koko keskustelun? Ymmärsikö Rane viestin?

Lukija, tiedätkö kuinka Juttu Jatkuu ja Loru Loppuu? Kirjoita oma ehdotuksesi kommentteihin niin katsotaan kuinka Petterille ja Tellelle käy.

Jututtaja kirjoittaa ehdotustesi avulla Lorulle Lopun joka julkaistaan lauantaina 16.12.

Vierailuaika - Lorun Loppu