2.Juttu - Paronitar - osa 1

Tuossa se nyt istuu ikkunalaudalla pelargonin vieressä ja nuolee rauhallisesti tassuaan. Pehmoinen harmaa kissa, punainen pelakuu ja taustalla ikkunan takana näkyvä kesäinen maalaismaisema. Niin kaunis ja rauhallinen kuva. Ei ikinä uskoisi mitä tuo riivattu elukka on juuri tehnyt!

Kissa nuolee edelleen tassuaan, hailakanvihreät silmät tuijottavat minua rävähtämättä. Tuijotan takaisin ja yritän tasata hengitystäni. Päässä humisee. Eihän tämä voi olla totta... Ei voi olla, että tämä on tapahtunut juuri tänään, juuri nyt!

Siirrän hitaasti katseeni ikkunalaudalla itseään siivoavasta kissasta sen edessä olevaan keittiötasoon ja tiskipöytään. Katseeni siirtyy vielä äsken puhtaana kiillelleeseen lautalattiaan ja siitä edelleen ruokapöydällä valmiina odottaviin lohileipiin, suolapaloihin ja muovisiin kuohuviinilaseihin. Kaikki harmaata. Kaikki on yhtäkkiä pehmeän harmaan tomun peitossa.

Sylvi-täti oli toki iso ihminen, mutta kuinka ihmeessä hänestä riittää peittämään koko keittiö hienonhienon tuhkakerroksen alle? Siirrän katseeni takaisin ikkunalaudalla istuvaan karvapalloon, koko huoneen ainoaan harmaaseen asiaan joka oli harmaa myös 15 sekuntia aiemmin.

”Halvatun katti, minä teen sinusta rukkaset..!” Kissa siristää silmiään, huiskauttaa hännällään ja alkaa kehrätä. Kehrätä!? Mitä kehräämistä tässä on? Mikä voi riivata kaikkia maailman kissoja niin, että niiden täytyy pudotella kaikki mahdollinen pöydillä oleva lattialle? Niin no, tai ainakin kaikki arvokas tai särkyvä.

Juuri silloin ulko-oven vieressä ovikellon virkaa toimittava lehmänkello alkaa kalkattaa. Väki on saapunut perunkirjoitukseen.

Nyt ovat hyvät neuvot kalliit! Suku on ovella, tuhkauurna sirpaleina pitkin keittiön lattiaa ja keittiö Sylvi-tädin peitossa. Ryntään henkeä haukkoen ovelle jonka läpi kuuluu vaimeaa puheensorinaa. Pentti-enon hieman honottava ääni kuuluu lähimpänä, tapansa mukaan hän johtaa joukkoa.

Henkäisen syvään ja avaan oven. ”No olithan sinä kotona, ehdittiin jo ihmetellä.” Rakas kultainen Pentti-eno, ystävällisenä kuten aina! ”Juu, olin vaan keittiössä laittamassa hieman suolapalaa. Ajattelin, että kun on näin kaunis ilma, tuon vähän juotavaa sinne ulos. Sylvi-tädin puutarha on niin kaunis.” Pentti-eno näyttää hieman yllättyneeltä ja vilkaisee kellastunutta nurmikkoa ja pilvehtivää taivasta. ”Jaa, no käyhän se. Eipä tässä kiire kun ei ole notaarikaan vielä tullut.”

Hymyilen Pentti-enolle ja kiskaisen oven rivakasti kiinni. Sitten ryntään kuumeiseen toimintaan. Eteisen siivouskomerosta lattiaharja ja rikkasihveli mukaan – mielessä välähtää olisiko uunin tuhkaharja- ja lapio sittenkin sopivampi tehtävään. Kauheata mitä minulla mielessä viliseekään! Hieman kunnioitusta nyt Juuli, tässä on kyse Sylvi-tädin maallisesta tomusta.

Pyrskähdän ja nyyhkäisen yhtä aikaa ja hillitsen sitten enemmät naurunhalut. Nyt ei ole aikaa hysterialle, tilanne pitää pelastaa salamannopeasti ennen kuin iltapäiväksi luvattu sade alkaa.

Lakaisen tieni keittiön kynnykseltä nurkkakaapin eteen. Suotta levitellä tuhkaa jaloissaan pitkin alakerran lattioita... Muoviset kuohuviinilasit täytyy nyt unohtaa ja käyttää Sylvi-tädin kristallisia laseja. Illalla odottava tiski on tässä tilanteessa kuitenkin pienin huoli. Otan puhtaan (tuhkattoman) tarjottimen nurkkakaapin seinustalta ja alan asetella laseja tarjottimelle. Sitten teen polun jääkaapille* ja kannan mansikoilla ja raparperilla maustetun jääveden tarjottimen viereen. Jäävesi ainakin on puhdasta ja raikasta.

Jäävesi laseihin ja tarjotin tukevasti käteen. Astelen varovasti tekemääni polkua pitkin takaisin eteiseen ja taiteilen ulko-oven auki. Oven avautuessa näen ulkoa tulevaa valoa vasten kuinka oven sisäpintaa peittävästä raanusta pöllähtää ilmaan hentoinen tuhkapilvi. Katselen jähmettyneenä kuinka tuhka laskeutuu ohuena kerroksena tarjottimen ja sillä seisovien lasien päälle.

*****

Kumma Juttu... Pystyykö Juuli pelastamaan tilanteen vai hoksaavatko sukulaiset mitä on tapahtunut?

Lukija, tiedätkö kuinka Juulin tulisi toimia? Kirjoita oma ehdotuksesi kommentteihin niin katsotaan saadaanko Juttuun jotain tolkkua.
Juttu jatkuu keskiviikkona 13.9.

Jututtaja rakastaa kirjoja! Jutuissa esiintyvät tähdellä* merkityt mainoslinkit johtavat kirjoihin jotka toimivat kuin sivuhuomautuksena Jutun juoneen. Voit kurkistaa kirjoja rauhallisin mielin, linkit eivät koskaan ole maksullisia.

Paronitar - osa 2

2 kommenttia:

  1. Eipä ole siivottu aikoihin...täti oli niin sairas...Eikä se kyllä kissa ollut..tädin haamu protestoi ...

    VastaaPoista
  2. Omg täällähän kummittelee...

    VastaaPoista