Tuossa se nyt istuu ikkunalaudalla
pelargonin vieressä ja nuolee rauhallisesti tassuaan. Pehmoinen
harmaa kissa, punainen pelakuu ja taustalla ikkunan takana näkyvä
kesäinen maalaismaisema. Niin kaunis ja rauhallinen kuva. Ei ikinä
uskoisi mitä tuo riivattu elukka on juuri tehnyt!
Kissa nuolee edelleen tassuaan,
hailakanvihreät silmät tuijottavat minua rävähtämättä.
Tuijotan takaisin ja yritän tasata hengitystäni. Päässä humisee.
Eihän tämä voi olla totta... Ei voi olla, että tämä on
tapahtunut juuri tänään, juuri nyt!
Siirrän hitaasti katseeni
ikkunalaudalla itseään siivoavasta kissasta sen edessä olevaan
keittiötasoon ja tiskipöytään. Katseeni siirtyy vielä äsken
puhtaana kiillelleeseen lautalattiaan ja siitä edelleen
ruokapöydällä valmiina odottaviin lohileipiin, suolapaloihin ja
muovisiin kuohuviinilaseihin. Kaikki harmaata. Kaikki on yhtäkkiä
pehmeän harmaan tomun peitossa.
Sylvi-täti oli toki iso ihminen, mutta
kuinka ihmeessä hänestä riittää peittämään koko keittiö
hienonhienon tuhkakerroksen alle? Siirrän katseeni takaisin
ikkunalaudalla istuvaan karvapalloon, koko huoneen ainoaan harmaaseen
asiaan joka oli harmaa myös 15 sekuntia aiemmin.
”Halvatun katti, minä teen sinusta
rukkaset..!” Kissa siristää silmiään, huiskauttaa hännällään
ja alkaa kehrätä. Kehrätä!? Mitä kehräämistä tässä on? Mikä
voi riivata kaikkia maailman kissoja niin, että niiden täytyy
pudotella kaikki mahdollinen pöydillä oleva lattialle? Niin no, tai
ainakin kaikki arvokas tai särkyvä.
Juuri silloin ulko-oven vieressä
ovikellon virkaa toimittava lehmänkello alkaa kalkattaa. Väki on
saapunut perunkirjoitukseen.
Nyt ovat hyvät neuvot kalliit! Suku on
ovella, tuhkauurna sirpaleina pitkin keittiön lattiaa ja keittiö
Sylvi-tädin peitossa. Ryntään henkeä haukkoen ovelle jonka läpi
kuuluu vaimeaa puheensorinaa. Pentti-enon hieman honottava ääni
kuuluu lähimpänä, tapansa mukaan hän johtaa joukkoa.
Henkäisen syvään ja avaan oven. ”No
olithan sinä kotona, ehdittiin jo ihmetellä.” Rakas kultainen
Pentti-eno, ystävällisenä kuten aina! ”Juu, olin vaan keittiössä
laittamassa hieman suolapalaa. Ajattelin, että kun on näin kaunis
ilma, tuon vähän juotavaa sinne ulos. Sylvi-tädin puutarha on niin
kaunis.” Pentti-eno näyttää hieman yllättyneeltä ja vilkaisee
kellastunutta nurmikkoa ja pilvehtivää taivasta. ”Jaa, no käyhän
se. Eipä tässä kiire kun ei ole notaarikaan vielä tullut.”
Hymyilen Pentti-enolle ja kiskaisen
oven rivakasti kiinni. Sitten ryntään kuumeiseen toimintaan.
Eteisen siivouskomerosta lattiaharja ja rikkasihveli mukaan –
mielessä välähtää olisiko uunin tuhkaharja- ja lapio sittenkin
sopivampi tehtävään. Kauheata mitä minulla mielessä viliseekään!
Hieman kunnioitusta nyt Juuli, tässä on kyse Sylvi-tädin
maallisesta tomusta.
Pyrskähdän ja nyyhkäisen yhtä aikaa
ja hillitsen sitten enemmät naurunhalut. Nyt ei ole aikaa
hysterialle, tilanne pitää pelastaa salamannopeasti ennen kuin
iltapäiväksi luvattu sade alkaa.
Lakaisen tieni keittiön kynnykseltä
nurkkakaapin eteen. Suotta levitellä tuhkaa jaloissaan pitkin
alakerran lattioita... Muoviset kuohuviinilasit täytyy nyt unohtaa
ja käyttää Sylvi-tädin kristallisia laseja. Illalla odottava
tiski on tässä tilanteessa kuitenkin pienin huoli. Otan puhtaan
(tuhkattoman) tarjottimen nurkkakaapin seinustalta ja alan asetella
laseja tarjottimelle. Sitten teen polun jääkaapille* ja kannan
mansikoilla ja raparperilla maustetun jääveden tarjottimen viereen.
Jäävesi ainakin on puhdasta ja raikasta.
Jäävesi laseihin ja tarjotin
tukevasti käteen. Astelen varovasti tekemääni polkua pitkin
takaisin eteiseen ja taiteilen ulko-oven auki. Oven avautuessa näen
ulkoa tulevaa valoa vasten kuinka oven sisäpintaa peittävästä
raanusta pöllähtää ilmaan hentoinen tuhkapilvi. Katselen
jähmettyneenä kuinka tuhka laskeutuu ohuena kerroksena tarjottimen
ja sillä seisovien lasien päälle.
*****
Kumma Juttu... Pystyykö Juuli pelastamaan tilanteen
vai hoksaavatko sukulaiset mitä on tapahtunut?
Lukija, tiedätkö kuinka
Juulin tulisi toimia? Kirjoita oma ehdotuksesi kommentteihin niin
katsotaan saadaanko Juttuun jotain tolkkua.
Juttu jatkuu keskiviikkona
13.9.
Paronitar - osa 2
Jututtaja rakastaa kirjoja! Jutuissa esiintyvät tähdellä* merkityt mainoslinkit johtavat kirjoihin jotka toimivat kuin sivuhuomautuksena Jutun juoneen. Voit kurkistaa kirjoja rauhallisin mielin, linkit eivät koskaan ole maksullisia.
Paronitar - osa 2
Eipä ole siivottu aikoihin...täti oli niin sairas...Eikä se kyllä kissa ollut..tädin haamu protestoi ...
VastaaPoistaOmg täällähän kummittelee...
VastaaPoista