1.Juttu - Ambulanssi - osa 3

”Jaaha, no onpa kumma juttu. Mutta eiköhän tämä tästä vielä selviä.”

Juha hengittää syvään, yrittää rauhoittua. Rautalan rauhallinen käytös ja melkein ystävällinen ääni tuntuvat hyvältä. Eiköhän tämä tästä vielä selviä...

”Odotappa tässä hetki, ota vaikka lasillinen vettä. Käyn tuolla toimiston puolella niin aletaan sitten selvittää asiaa ihan rauhassa.”

Rautala nousee ja poistuu huoneesta. Juha sulkee silmänsä, hengittää syvään. Käsien tärinä alkaa hellittää, sydämen syke hidastua. Mieleen hiipii helpotuksen tunne. Kyllä tämä tästä, poliisit auttaa. Selvitetään mitä on tapahtunut ja miksi muisti on mennyt. Sitten mennään lääkäriin ja sieltä saa lääkettä joka palauttaa muistin. Juha avaa silmänsä ja kurkottaa kätensä kohti vesikarahvia ja lasia. Vesi* on lämmintä, maistuu ummehtuneelta, on varmasti seissyt pöydällä jo kauan.

Aika kuluu ja Juha melkein torkahtaa. Helpotuksen tunne on saanut hänet nyt rentoutumaan ja unelias hyvänolon tunne on hiipinyt jäseniin. Ilmastointi hurisee tasaisesti. Kummallista ettei tässä huoneessa ole kelloa.

*****

Ovi aukeaa ja Rautala astuu huoneeseen. Hänen mukanaan saapuu nainen. Kaunis noin kolmikymppinen nainen tuijottaa Juhaa, otsaa raidoittavat huolirypyt ja huulet on puristettu tiukasti yhteen. Juha ryhdistäytyy, katsoo naista epävarmasti, yrittää hymyillä.

”Tämä mies sanoo olevansa sun kadonnut avomies Juha Tapani Virtanen. Mitäs sanot Telle, onko tämä Juha?”

Juhan silmät rävähtävät ammolleen. Avomies? Onko tämä minun avovaimo? Sydän alkaa jälleen jyskyttää rinnassa, henkeä ahdistaa.

Naisen silmät mittailevat Juhaa, tutkivat kasvoja. ”Eei... Tuo kyllä näyttää tosi paljon Juhalta, voisivat olla vaikka veljekset. Mutta ei tuo ole Juha. Juhalla on pyöreempi naama ja isommat silmät, ja silmät sillä oli... siis on kirkkaamman siniset, sellaset pistävät.” Telle siirtää katseensa Rautalaan. ”Ei tuo oo Juha. Näkönen kyllä, mutta ei ole Juha.”

Mies istuu jähmettyneenä tuolilla. Kylmä käsi puristaa sydäntä, on vaikea hengittää. Avuttoman kauhun vallassa mies katselee kuinka Rautala ottaa varovasti Telleä olkapäästä ja johdattaa tämän samalla lohdutellen ovelle. Ovi aukeaa, Telle poistuu ja Rautala kääntyy takaisin miestä kohti.

”No niin, aloitetaanpa alusta.” Rautala palaa pöydän luo ja istuutuu, tällä kertaa kaikkea muuta kuin leppoisana.

Rautala tuijottaa miestä pistävästi silmiin. ”Kaksi viikkoa sitten, kun Telle ilmoitti Virtasen kadonneeksi, Virtasen kaapistaan Pelastuslaitoksen pukuhuoneesta löytyi puukko. Puukossa oli kuivunutta verta ja sormenjäljet. Veri oli analyysin mukaan Virtasen, mutta sormenjäljet eivät. Tämän perusteella oletamme ettei Virtanen löydy enää hengissä.”

Mies tuijottaa kasvavan kauhun vallassa Rautalaa. Kylmä hiki nousee otsalle, vatsassa on ellottava tunne. Mies pelkää oksentavansa millä hetkellä hyvänsä.

Ovi aukeaa jälleen ja kaksi virkapukuista poliisia tulee huoneeseen. ”Nouseppa sitten niin otamme sinulta sormenjäljet. Sitten aloitetaan alusta ja saat mahdollisuuden vapaaehtoisesti kertoa kuinka kadonneen ja kuolleeksi oletetun miehen lompakko sattuu olemaan sinun hallussasi.”

Miehen silmiä kirvelee. Valkoisen huoneen valot tuntuvat yhtäkkiä liian kirkkailta. Ilmastoinnin humina tukkii korvat. Murhaaja. Murhaaja..?

*****

Kumma Juttu... Onko Juha Juha ja jos ei, niin missä Juha sitten on? Ja mitä ihmeen tekemistä ambulanssilla on koko asian kanssa?

Lukija, tiedätkö miten Juttu päättyy? Kirjoita oma ehdotuksesi kommentteihin niin katsotaan saadaanko Juttuun jotain tolkkua.

Jututtaja kirjoittaa ehdotustesi avulla Lorulle Lopun joka julkaistaan lauantaina 9.9.

Jututtaja rakastaa kirjoja! Jutuissa esiintyvät tähdellä* merkityt mainoslinkit johtavat kirjoihin jotka toimivat kuin sivuhuomautuksena Jutun juoneen. Voit kurkistaa kirjoja rauhallisin mielin, linkit eivät koskaan ole maksullisia.

Ambulanssi - Lorun Loppu