11.Juttu – Herttuatar, helmeilevä ja homejuusto – osa 2

Pirittan sydäntä särkee... Ilkeä hovimestari on nostanut nukkuvan kissaperheen koriin ja jättänyt heidät talliin, kauas kotoa. Kyyneleet valuvat nyt vuolaasti, Ikävä ja suru saa naisen vääntelehtimään. Olisipa tämä päivä jo ohi, olisipa jo huominen!

Ovikello soi. Piritta hätkähtää, haukkoo henkeään. Silmät etsiytyvät olohuoneen nurkassa raksuttavaan kaappikelloon. Kuka on hänen ovellaan keskellä yötä? Kello on kohta kaksitoista eikä Pirittalla ole ystäviä jotka vain ilmestyvät ovelle mitään ilmoittamatta.

Piritta pyyhkii nopeasti kosteat silmänsä ja kaivautuu viltin alta jaloilleen. Yöllinen vieras ei voi tietää mitään hyvää... Pitäisikö vain olla hiljaa, ehkä vieras lähtee pois? Elokuvan äänten hiljennyttyä hiljaisuus tuntuu painostavalta.

Kuin tahtomattaan Piritta kävelee ovelle. Hän pysähtyy kuuntelemaan, mutta hiljaisuus jatkuu. Vai kuuluuko käytävästä liikettä? Hengitystä..? Varovasti Piritta avaa välioven ja kurkistaa ovisilmästä käytävään. Mustaa. Käytävän valot ovat sammuneet.

Piritta pidättää hengitystään, käsi siirtyy ulko-oven lukolle. Hänen on pakko kurkistaa, varmistaa ettei käytävässä vaani ketään. Lukko kääntyy hitaasti auki ja ovi raottuu. Piritta pitää toisella kädellään kiinni ovenkahvasta, valmiina vetämään oven kiinni, valmiina huutamaan.

Olohuoneen himmeä valo luo hitaasti kasvavan valokiilan käytävään. Ei ketään. Käytävä on tyhjä, ei ketään missään. Piritta huokaisee syvään, hän ei ollut huomannut pidättäneensä henkeään. Jostain Pirittan jaloista kuuluu heikko ääni, vaimea ynähdys.

Lattialla oven vieressä on laakea kori jossa makaa neljä kissaa syvässä unessa. Yksi kissoista on täysikasvuinen, muut kolme pentuja. Piritta jähmettyy paikoilleen. Herttuatar on palannut kotiin.

*****

Piritta istuu eläinsairaala Aistin odotushuoneessa ja katselee viereisellä tuolilla korissa nukkuvaa kissaperhettä. Kissat eivät ole heränneet koko aikana, eivät edes yöbussin takapenkin humalaiset örisijät olleet häirinneet heidän syvää untaan.

Piritta ojentaa varovasti kätensä ja silittää emokissan kiiltävää kylkeä. Kissa on lämmin ja pehmoinen, kylki nousee ja laskee tasaisesti hengityksen tahdissa. Piritta tuntee sydämen tykytyksen kämmentään vasten, silmät täyttyvät kyynelistä.

Herttuatar on aivan saman näköinen kuin lähtiessään. Kissaa tutkiessaan Piritta oli nostanut hänen päätään nähdäkseen kasvot. Otsan himmeä valkoinen laikku oli edelleen siinä, vasemman korvan juuressa, kuin hämmästyksestä kohollaan oleva kulmakarva.

Tasaisen vaaleanharmaan kissan kippuralla olevassa etutassussa näkyy tuttu varpaat juuri ja juuri peittävä valkoinen sukka. Piritta oli aina ajatellut, että kaikkien neljän tassun valkoiset varpaat olivat ohuesta valkoisesta langasta virkatut pitsisukat.

Piritta hymyilee. Hienot naiset peittävät varpaansa, myös kotioloissa. Ja Herttuatar on totta tosiaan Hieno Nainen, varsinainen leidi. Mutta miksi Herttuatar oli lähtenyt synnyttämään pentunsa johonkin muualle? Eikö hän ollut tiennyt, että Piritta olisi halunnut auttaa?

”Kuusela!”
Piritta hätkähtää. Lopultakin on heidän vuoronsa! Varovasti Piritta nostaa korin kallisarvoisine lasteineen ja kävelee lääkärin vastaanottohuoneeseen.

*****

Kumma Juttu... Onko tämä tosiaankin Herttuatar? 32 vuoden jälkeen..? Juttu perustuu tällä kertaa Kolme Sanaa-kilpailun satoon.

Lukija, tiedätkö kuinka Juttu jatkuu? Kirjoita mietteesi kommentteihin niin katsotaan mitä seuraavaksi tapahtuu.
Juttu jatkuu perjantaina 16.2.

Herttuatar, helmeilevä ja homejuusto - osa 3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti